Meidan ihana koti, ihana arki ja ihana elama

• Meidan koti on Las Marías nimisessa barriossa vahan matkan paassa keskustasta. Asumme rautaporttien takana yhdessa Cecap-nimisen ”kurssikeskuksen” taloista. Astuessa sisaan portista vasemmalle jaa vartijamme Antonion koppi, oikealle pieni kasvimaapalsta, hirmuisen iso puu ja niiden takana paarakennus, jossa on keittio, saleja ja toimisto seka edessa avautuu parkkipaikka, jonka takana on yksi taloista ja siita viela vahan oikealle on meidan mokkimme. Pihalla kasvaa paljon vihreaa. Monia sellaisia kasveja triplakertaisessa koossa, joita meilta loytyy kotoa purkeista. Miun ikkunan edessa on mangopuu, jonka hedelmien kypsymista tarkkailen paivittain. Kurssikeskusta ymparoi paksu ja korkea tiiliaita, jonka paalla kiertaa nelja kerrosta piikkilankaa.
• Matka- ja asumisseurana mulla on kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa, Roosa ja Satu, ja yksi kaltaiseni kuntsari eli kuntoutuksen ohjauksen ja suunnittelun -opiskelija, Jonna. Alkuun meita kutsareita oli kolme, mutta Niina sairastui ja joutui palaamaan Suomeen kahden viikon Nicailun jalkeen. Hetki, jolloin saatoimme Niinan Managuan lentokentalle oli aarettoman haikea. Seurasin katseella niin pitkalle kunnes havisi, kyynel vierahti poskelle ja vilkutin: "Moi, moi Niina. Voi hyvin ja vie terkkuja kotiin.". Tyhjalta tuntui, kun yksi puuttui joukosta. Roosa ja Satukin jattavat meidat taman viikon lopulla saatuaan suoritettua harjoittelunsa paikallisessa sairaalassa ja lahtevat reissailemaan kohti Costa Ricaa ja Panamaa. Paasiaisviikolla, eli neljan viikon paasta, treffaamme San Juan Del Surissa, josta parin paivan loikoilun jalkeen jatkamme Nicaragua-jarvella sijaitsevalle Ometepe-saarelle. Pyorittyamme hetken Nicaraguassa matkaamme yhdessa El Salvadorin kautta Guatemalaan, ehka Belizeen ja ehka Hondurasiin. Kuka naita tietaa. 3 viikon lomailun jalkeen palaamme Jonnan kanssa takaisin Matagalpaan suorittamaan viimeisen patkan tyoharjoittelustamme. Jonna lentaa Suomeen 17.5., mutta mie taidan jaada viela tanne.
• Meilla on "lemmikkeina" gekkoja. Ne pitaa hassua naksuttavaa aanta ja saalistaa iltaisin kaikkea itseaan pienempaa.
• Jotta vesi olisi juomakelpoista tulee sita keittaa vahintaan 5 minuuttia. Meidan kodissa putket on ilmeisesti vuorattu kalkilla, koska hanasta tulee vain valkoista vetta, joka keittaessa muuttuu entista valkoisemmaksi ja juodessa kaihertaa kurkkua.
• Cecapissa pyorii tyontekijoiden (jotka ovat toissa aina) lisaksi paivittain paljon erilaista porukkaa. Joinain oina olemme, tai siis muut paitsi mina ovat, heranneet meteliin, jota yovieraat ovat pitaneet ylla aamuun asti. Valilla arsyttaa, kun porukkaa lappaa edes-takas ja tyynesti sisaan myos meidan ovesta. Miulta oli varastettu Esmeraldalla pesussa ja kuivumassa olleista vaatteista kahdet housut nyt viikonloppuna – nooh, luultavasti taa tyyppi tarvitsi niiita enemman kuin mina.
• Talossamme on viisi huonetta, olkkari-keittio-oleskeluhuone seka kaksi kylpparia. Naista viidesta huoneesta meilla on kaytossa 3. Yhden huoneen ovi on on ollut lukossa alusta asti, enka tieda, mita sen takaa loytyisi ja toisesta on romahtanut kattolevy. Ekalla viikolla meille sanottiin, etta katto korjataan ja etta voisimme siihen asti majoittua kolmestaan toisen talon yhteen huoneeseen. Sanottiin ei kiitos sille hoskalle, koska homeen haju ja olemassaolon maara oli sanoinkuvaamaton. Roudattiin kamamme kotiin ja asuttiin alkuun niin, etta kahdessa huoneessa oli kaksi ihmista. Niinan lahdettya miulla ja Roosalla on ollut omat huoneet ja Jonna ja Satu ovat asuneet kamppiksina. Ja kattoa ei tietysti viela tahan paivaan mennessa ole korjattu. Termiitit ovat syoneet tukipuut niin silpuksi, etta pelkkia levyja ei saa korjattua, vaan koko katto puretaan ja uusitaan meidan lahdettya. Olen yrittanyt lahjoa ja rukoilla noita pienia silppurikavereita hidastamaan tahtia, jotta katto ei tipahtaisi niskaan.
• Keittio-olohuonekompleksissamme on pieni olkkarin poyta ja nelja viininpunaista nahkatuolia sen ymparilla, muutama keinutuoli, taso, jolla on telkkari, joka ei toimi (nimim. ei minuuttiakaan telkkarintuijotusta yli kuukauteen), sen paalla pieni ja kovasti rahiseva matkaradio, joka soittaa hyvin silloin, kun seisoo tietyssa kohtaa vieressa tai pitaa antennista kiinni seka kaksi poytaa, joiden paalla on keittolevymme seka pahvilaatikot, joissa sailytamme ruokatarvikkeita. Toisen poydan alla on muovihyllykko, jossa on jarjestyksessa "lukuisat" astiamme seka pahvilaatikko, jossa on muovipusseja, vessa- ja talouspaperia seka astianpesuainetta. Jaakaappi, jossa ei ole hyllyja, loytyy vierreisen talon talouskeittiosta, jonka ovi saattaa aina silloin talloin olla lukossa. Lavuaari ja hana ovat kylpparissa.
• Sahko- ja vesikatkokset ovat osa arkea.
• Miun huoneessa on kaksi pulpettia, joiden paalla sailytan kirjoja ja papereita seka kolme kenkalaatikkoa, joissa pysyvat jarjestyksessa kaikki pikkutavarat pensseleista ladymcknaiffiin, joksi Jonna on ristinyt Millalta lahjaksi saamani sikahienon violetin leatherman-monitoimiveitsen. Seinassa on kaksi naulaa, joista toisessa roikkuu roskapussi ja toisessa pyykkipussi. Ikkunoita on kaksi, niissa on kalterit ja ne ovat aina auki. Huoneessa on kaksi kerrossankya, joista toisessa nukun ja toisen ylasankyyn olen virittanyt pyykkinaruja alle ja vaatteeni siisteihin pinoihin paalle. Sankyni on vihrea rautainen kehikko, jota ymparoi oksennukselta haiseva moskiittoverkko. Oon viritellyt verkon kiinni ylasangyn rautoihin hienosti solmituilla narulla ja pyykkipojilla. Leikkasin siihen oviaukon, jonka sulkemiseen kaytan myos pyykkipoikaa. Moskiittoverkon helma on tungettu patjojen valiin niin, etta alareunaan jaa vahan loysaa pussukaksi. Tama pussukka on erityisen tarkea tyynypaadyssa, koska siella sailytan otsalamppua, kirjaa (jota uskomatonta kylla, en ole lukenut viikkoihin) seka silmalasikoteloa. Seinan puoleisen sivun verkkoon muodostuu myos nopesti pussukka, jossa lojuu makuupussini ja lakanani. Sangyssani on paallekkain kaksi patjaa, jotta sangyn raudat, eivat tuntuisi niin satuttavina ja raidoittaisi kylkea. Patjat ei oo samanlaista superlonmatskua or whatever it´s called, kuin Suomessa vaan jotain rahisevampaa ja kovempaa. Niihin muodostuu heti ensimmaisena yona painauma, joka pysyy. Nukun siis kaukalossa. Tyyny on niin kova, etta kylkea pitaa kaantaa tasaisin valiajoin, jotta korva ei puutuisi. Tyynyn vieressa on kannykka, joka soi kello 6.30 ja tyynyn alla on vaihteleva maara korvatuppia. Tai siis nukkumaan mennesani laitan kaksi tulpista korviini. Yolla hairitsevaan meteliin heratessani niita ei loydy mistaan ja aamulla niita loytyy yopuvun sisalta, miun alta, tyynylta ja verkon pussukoista. Miun lisaksi sangyssani asuu myos pienenpienia otokoita. Naita otokoita vilistaa ympari taloamme ja niita on parempi olla ajattelematta. Vaikka useissa kayttamistamme pienen budjetin hostelleista sangyt ovat mukavammat, kuin ylla kuvailemani, on reissusta on aina niin ihana palata kotiin, kun paasee omaan sankyyn nukkumaan. Kaikesta tasta alyttomyydesta tulee arkisen kotoisan rakkaan turvallista.
• Peseytyminen ei houkuttele, kun suihkusta tulee kylmaa vetta tai ei vetta ollenkaan. Ymarratte siis varmaan, jos rusketukseni kotiin palatessa haviaa Lampisaaressa saunomisen jalkeen.
• Heratessani aamulla kellon soittoon kaivan tulpat korvistani ja sukellan ulos kaukalostani. Tyonnan jalkani sangyn vieressa odottaviin vaaleanpunaisiin flipflopsandaaleihin. Avaan huoneeni oven ja laitan kiven paikoilleen, pitamaan sita auki. Kerailen poydalta aamulaakitykseni (talla hetkella 3 tablettia aamuin illoin) ja horppaan paalle vetta pullosta. Seuraavaksi tepsuttelen kulman taakse vessaan. Seitsemaan asti aamulla tulee hanoista vetta, joten kahviveden keittamisen, aamupesun ja vessassa kaymisen kanssa tulee toimia ripeasti. Hatatapauksessa pesun voi suorittaa myos seitseman jalkeen saaveihin sailomallamme vedella ja naista saaveista kaadetaan vetta myos ponttoon kakka kakkosen alas vetamiseksi. Tassa vaiheessa heraa Jonna ja mina tepsuttelen viereisen talon keittioon toivottamaan hyvat huomenet tateille seka hakemaan jaakaapista marganiinin, juuston ja kaksi jugurttia. Desinfioin kadet. Kaadan kattilasta kiehuvaa vetta kuppiin ja heitan joukkoon instantkahvijauhetta ja cremoraa, eli kermajauhetta. Repaisen talouspaperirullasta palan, jonka puolitan. Paperin toiselle puolikkaalle kaivan pahvilaatikosta kaksi palasta monijyvapaahtoleipaa, joista voitelen toisen, laitan paalle tietyn merkkisen juustopalan ja sitten toisen leivan. Paperinpuolikas numero kakkoseen otan banaanin. Kasaan leivan, banaanin ja kahvin plus all branin tikkumuropaketin seka vesipulloni poydalle. Istun alas ja desinfioin kadet. Avaan yoplait natural -jugurtin foliokannen ja kaadan sekaan muroja aina valilla kahvikupista ottamallani lusikalla sekoittaen, jotta ei tursuisi yli - haasteellista. Syon jugurttimuromosson ensimmaisena haukaten valissa toisessa kadessani olevaa banaania. Horppaan valiin vetta ja jatkan aamuherkuttelua leivallani. Lopuksi juon kahvin, joka on jo sopivasti jaahtynyt. Seuraavaksi taytan vesipulloni ja laitan sen kassiini mukaan toihin. Joka aamu yritan kovasti muistaa ottaa mukaani myos kasidesipullon. Tassa vaiheessa on jo kiire. Meikkaan vahan ja sutaisen hiukset johonkin asentoon. Lopuksi juoksen ympari kamppaa keraten mukaani avaimet, sanakirjan ja puhelimen. Oon jo myohassa. Huudan heipat ja hyvan paivan toivotukset Jonnalle, paiskaan oven kiinni ja juoksen bussiin tai taksiin. Ainiin, kylla mie myos puen vaatetta paalleni jossain valissa. Jumiutunutko rutiineihin?