02 April 2007

Otoksia elamasta

Huh, huh. Vaikeaa on, kun paivittain tapahtuu niin paljon kaikenlaisia kivoja, hurjia, jannittavia, allottavia, uskomattomia, naurattavia ja sykahdyttavia juttuja. Miten miun pitais pystya kirjoittamaan blogia, kun paa on ylitaynna tarinaa. Niin kovasti kuitenkin haluaisin, etta lukisitte/kuulisitte. Kayn napyttelemassa nettipaikassa aina silloin, kun hetki jostain valista liikenee, mutta jos jaisin kirjoittelemaan kaikki jutut, niin ei kai minulla huomenna olisi mitaan kerrottavaa. Kaikki paivat istuisin Calle Centralin uudessa cyberissa, pylly puutuen tassa samassa tuolissa tietokoneen ruuduun vaantaessa silmat nurin ja paan sekaisin valille kahden totaalisesti toisistaan eroavan maailman. Haluan nahda, kokea, maistaa, elaa. Koneen vankina voin elaa taas Suomessa. Siispa lyhykaisyydessaan otoksia elamasta:

Torakka-torstai 8.3.
Aamulla kodin lattiallamme, miun huoneen oven edessa oli reilut 10 cm pitka (iso siis) musta skorpioni. Skorpioneista ruskeiden pisto vastaa suunnilleen ampiaisen tokkaysta, mutta naiden mustion pistoihin reaktiot voivat olla hyvin voimakkaita ja vaativat liikkumaan pikaisesti sairaalan suuntaan, erityisesti, jos pisto osuu naamaan tai kaulaan. Pisto on myos sita voimakkaampi, mita isompi skorpioni on, mita enemman silla on kilpia. Nama elaimet ovat myos aarettoman paljon fiksumpia, kuin suomalaiset blondit - tajuavat esittaa kuollutta niin, etta tytot voivat ottaa kameran makro-asetuksella kuvia max. 10 sentin paasta. Onneksi tama kaveri tykkasi paikalliseen tapaan valkoisesta lihasta, eika halunnut meille pahaa. Kiitokseksi turrutimme sen baygonilla (hyonteismyrkkya) ja hakkasimme littanaksi. Ilmeisesti skorpionin henki tunsi kuitenkin tarvetta kostaa. Illalla, miun ollessa espanjan tunnilla, vastaanotin viestin, jossa pyydettiin ostamaan pari pullollista baygonia ja kiiruhtamaan kotiin. Cecapin portille ennattaessani tytot olivat listineet jo yli 40 torakkaa ja sumuttaneet kotimme tayteen pahanhajuista myrkkya. Myohemmin heittelimme ulos viela muutamia tuupertuneita raasuja. Taman torstaisen joukkomurhan jalkeen kohtasimme kotonamme normaalien yllatysvierailujen lisaksi toisen pienemman skorpionin, jattilaishamahakin ja kummallisen kuorellisen ison pistiaismadon.

Corona, perjantai 9. ja maanantai 26.3.
Perjantaina Roosa, Satu, Jonna, Paivikki, Alvaro ja mina lahdimme heti aamusta matkustamaan vuoristokylaan nimeltaan Corona tutustuaksemme perheisiin, jotka elavat aarettomassa koyhyydessa. Alvaro ajoi camionetaa, jonka lavalle oli lastattu tuliaisiksi ruokaoljya, paikallista tuorejuustoa (joka sailyy missa vaan ja miten pitkaan vaan, eli ei siis valttamatta ole niin kovin tuoretta), hirmuinen kasa meidan tyhjentamia vesikanistereita, kaytettyja vaatteita seka meille evaaksi voileipia, Paivikin tilan kahvia, heidan pihansa hedelmista puristettua mehua ja Belenin herkkupullia. Sademetsatuulet pollyttivat hiuksia matkatessani seisten Roosan kanssa camionetan lavalla. Huikeat vuoristomaisemat ymparoivat, tie on taynna kuoppaa ja moykkya, lauloin beach boyssia ja surffasin pompuista, yhdessa kohtaa tuoksuu miun lempparijatski: Movenpickin vanilja-walnut, nauratti syvalta asti, aurinko lammitti ja puski suoraan suoneen d-vitamiinia, keskella ei mitaan nakyi kaksi pienta tyttoa pesulla vuoristopurossa, perhonen lensi nenaan, sydamessa vapaus ja mielessa nautinto joka hetkesta, miun onnekkuudesta elaa ja taman kaiken tallentaminen syvalle sopukoihin.

Perilla tutustuimme toimintakeskukseen, jonka tiloissa pyorii ompelukurssi, maalauskurssi, tietokonekurssi, kirjasto seka aliravittujen lasten ruokala. Tapasimme suurperheiden aiteja,

joille oli tehty sterilisointileikkuksia suomalaisten rahoilla, 16-vuotiaan pojan, (kuva ylla) jonka kehitys oli pysahtynyt/taantunut 5-vuotiaana sairastetun aivokalvontulehduksen seurauksena, ihmetati Elsan, joka kaytannossa pyorittaa koko kylaa ja tuntee luonnon parantavan voiman seka monia lapsia, joiden mahat pullottivat taynna parasiitteja. Karuja nakyja. Talla reissulla tutustuin viidakkorundilla moniin uusiin vihanneksiin ja hedelmiin seka opin tietamaan, missa tutut ja turvalliset kasvavat. Jarkytys oli suurensuuri, kun nain ananaksien torrottavan rivissa maassa. En tieda, missa olin luullut niiden kasvavan - puussa vai sailykepurkissa.

Vierailimme Coronassa toiseen kertaan osallistuen Paivikin kanssa Elsan pihalla koyhille yksinhuoltajanaisille ja heidan lapsilleen jarjestettyyn tapahtumaan. Syotiin, rukoiltiin, juteltiin mukavia ja toimittiin tanssikilpailun tuomareina. Tilaisuudessa jaettiin Jenkkikoulun seka suomalaisten Kaijan ja Hannun lahettamia avustupaketteja seka meidan mukanamme viemia varikynia, vihkoja ja teroittimia. Paivan aikana nain monta kauniin hymyn valaisemaa kasvoa. Pihan penkilta loysimme myos hollantilainen Taijs-pojan, johon tunnun tormailevan alituiseen, mita kummemmissa paikoissa ja yhteyksissa - tahtiin kirjoitettuako? Taijs on viime talvena ollut 3 kuukautta Kiteen korvessa vaihdossa. Hullu kaveri siis. Palmun alla istuskellen hehkutimme Hoytiaisen kaunetta, suomalaisten kesamokkien ihanuutta seka kauhistelimme Kimmelin uuden klubin, jonka nimea en millaan muista, pienta tupakkikoppia, jonne ei saa vieda mukanaan juomia.
Leon kuvina 15.-18.3.

ihan sikaisot aallot, jotka vei


ja kaikki tama yksin meille nautittavaksi (me=Jonna, Landon ja Rick de Estados Unidos, mie seka ravut)

Kaupungin keskusta, puisto ja America Centralin suurin katedraali


Katedraalin tornissa

Katedraalin katolla


Kaupunkikuvaa
...kivaa oli ja kuuma!
Juhlat
Valissa raskaan tyon raataja tarvitsee myos rentoutumista, ilottelua ja hulluttelua. Torstaisin Casona nimisessa keskuskadun baarissa on paikallista elavaa musiikkia. Venanciassa pyorii aina perjantaisin leffa ja lauantaisin soitetaan livena. Lauantai-iltaisin Venancian jalkeen siirrytaan kaupungin ulkopuolelle yobaareihin, joissa bailataan aamuun asti. Mieletonta fiilista matkata pilettamaan tukka putkella pick-upin lavalla kauniin tahtitaivaan alla. Vaihtoehtoisesti voi myos tavoitella uutta ennatysta: montako ihmista saa tungettua taksinramaan.

Paikalliseen tyyliin nautitaan Nicaragualaista rommia Flor de Cañaa cokiksella, limella ja parasiitteja sisaltavilla jaapaloilla seka tanssitaan kunnes tipahtaa.

Viikko sitten perjantaina juhlimme Bastianin kotona isolla porukalla, hyvassa hengessa, elamasta ja ihanista ihmisista nautiskellen. Myos tanssittiin :)
Banskuyllari

Nama pienet pullukaisenherttaiset banaanit saivat valmistautumattoman chelitan puklaamaan ensimmaisen suupalallisen irvistyksella hoystettyna poydalle. Jotain hyvin hammentavaa - nama banskut maistuvat makealle mansikalle ja koostumuskin on enemman siihen suuntaan. Spesiaaliherkullista, kun tietaa, mita odottaa!

Tanaan
Aamulla herasin uuteen aamuun innokkaana ja hikea noroina valuen. Ihanaa on, kun viereisissa pedeissa viela tuhisivat Satu ja Roosa. Pari yota Semana Santaa juhlivien ihmisten tayttamassa San Juan Del Surissa oli riittamiin ja tanaan aamulla jatkoimme matkaamme Nicaragua-jarvelle kahden tulivuoren muodostamalle Ometepe-saarelle. Nyt ollaan pitkalti in the middle of nowhere. Kaksi lepakkoa lentelee liian lahelle ja ymparilla tasainen puheensorina, ihmiset juttelevat monilla kielilla ja kaikkien kanssa, loikoilevat riippumatoissa seka tuuli kuivattelee suihkunmarkaa hiusta. Huomenna ajattelin pyorailla vesiputoukselle, uida siella, meloa apinasaarelle ja syoda hyvin. Torstaina eteenpain El Salvadoriin, Guatemalaan ja sinne, minne nena vie ja minne kolmessa viikossa kerkiaa. Lomaillen siis.
Tuulahdus lampoa,
-Sanni

4 comments:

Anonymous said...

Aivan ihanaa, kauniiita mielikuvia, selkäpiitä värisyttäviä ajatuksia, onnellisia ilonhypähtelyjä. Matkakassa ei kartu, mutta toivoa kuitenkin vielä on!
Tuhisten ja vilkutellen
Reetta

Anonymous said...

Mie oon NIIN ihmetelly miten ne ananakset kasvaa, eli kiitos suuri kuvasta :D

-Pirdeli

Anonymous said...

Ex-chelita täällä taas huokailee ja ikävöi... Kiva kun päivitit kuulumisia, ei toimi missaolet.com ja oon ihan pihalla sekä teistä nican tytöistä että keniassa olevista luokkatovereista.
Ihan kauhee ötökkähyökkäys meidän (siis teidän, anteeksi!) talossa!! onneks en ikinä nähnyt siellä isoja hämiksiä, yhden vain näin ometepella (varokaa!). mut skorpparit ja cucarachat juu...
Teil kuuluu ja näkyy olleen hauskaa! Ottakaahan jatkostakin kaikki irti! Johanille terkkuja, jos siihen törmäätte Ometepella :)
-Anniina-

Katriina said...

just joo, en ois juurikaan epäröiny väittää että ananaat kasvaa palmuissa...