Faktaa ja Fictionia, osa 2

• Nicaraguan jatehuolto, hmmmm. Onko sellaista olemassa? Taa maa olisi hurjan paljon kauniimpi, jos joka paikka ei olisi taynna tavaraa karkkipaperista vanhaan puhelimen luuriin. Tarkeinta tuntuu olevan paasta roskista eroon mahdollisimman nopeasti heittamalla ne maahan, ulos ovista ja ikkunoista. No joo, jotta ei taysin liioitteluksi menisi, niin pitanee kertoa, etta olen nahnyt roska-autoja. Naiden autojen kulkua ei voi olla huomaamatta. Kelloa soitetaan kovaa, jotta ihmiset tietaisivat tulla roskasakkiensa kanssa teiden varsille seka erityisesti lampimalla ilmalla on fiksua autoa ohittaessa hengittaa suun kautta. Rekan lavalla on paata huimaava kasa jatetta ja kasan paalla keikkuu pari poikaa. Auton viressa kulkee kolmas, joka heittelee ihmisten tuomat sakit auton lavalle. Pojat tyhjentavat sakit, tallovat sisallon jalkoihinsa ja heittavat tyhjat sakit takaisin kadulle. Ilokseni voin myos kertoa, etta suurin osa lasipulloissa myytavasta limpparista kaadetaan pieniin pusseihin ja imeskellaan kulmasta tai pillilla pussin suusta. Juoman tullessa juoduksi, heitetaan pussi maahan, mut parempi kai kasa muovipusseja, kuin kasa lasinsiruja.
• Tasta aattomasta (kuvittele pilkut aiden paalle) kirjoittamisesta menee niin sekaisin, ettei enaa osaa kayttaa aan pilkkuja myoskaan kasin kirjoittaessa tai sanoja sanakirjasta etsiessa.
• Taalla jarjestetaan usein kaikenlaisia juhlia, kulkueita ja hipicoja eli hevosparaateja. Hautajaisia on usein, myos arkena. Ruumista valvotaan ensin kotona 24 tuntia ja sen jalkeen on siunaustilaisuus. Kirkosta omaiset ja ystavat kavelevat pyhavaatteissa, mutta ei mustissa, kaupungin lapi arkkua kuljettavan auton perassa hautausmaalle. Olen myos nahnyt jo monia uskonnollisia kulkueita, joissa saarnataan, lauletaan ja kannetaan mukana erilaisia isoja patsaita. Granadassa ollessamme seurasimme yhta tallaista paraatia, jossa kuljetettiin mukana n. 2 metria korkeaa ristiinnaulittua Jeesusta. Myohemmin illalla kavellessamme pimealla kadulla Roosan kanssa naimme samaisen Jeesus-patsaan loistavan valoissa keskella jonkun perheen pienta olohuoneen lattiaa. Ihmiset istuivat ymparilla, juttelivat ja katselivat telkkaria. Naky oli epatodellisen huvittava.
• Ei oo helppoa elama, kun paivittain puhuu englantia, espanjaa ja suomea. Hollantilaisen ystavani Bastianin kanssa keskustelemme englanniksi, mutta esimerkiksi ollessamme kahvittelemassa, puhuin valilla tarjoilijalle espanjaa ja jatkoin Bastianille juttua sujuvasti kauniisti soljuvalla suomen kielella. Kerkisin hopotella pitkat tovit ennen kuin ymmarsin syyn Bastianin hammastyneenhuvittuneen ilmeeseen. Valilla tuntuu, etten osaa yhtakaan naista kielista ja valilla yhteen lauseeseen sekoittuu kaikki nama viela viittomakielella tehostettuna. Jos et kerro kellekkaan, niin tassa viela paivan piristykseksi viikon kielimoka: italialaisessa ravintolassa tilasin: "Una cucaracha, por favór.". Ehka parempi sanavalinta tassa tilanteessa olisi kuitenki ollut cuchara, joka tarkoittaa lusikkaa, eika cucaracha, joka tarkoittaa torakkaa.
• Miun muistikapasiteetti ei riita sailyttamaan tietoisuudessa kaikkia rahapiiloja. Masayaan bussissa matkatessamme kaivoin laukustani aurinkolasit, joita en ollut kayttanyt sitten edellisen viikonloppureissun, ja hupsista, kotelon avatessani esille pompsahti tukku kahisevaa.
• En olisi ikina uskonut, kuinka paljon huomiota saamme osaksemme. Miehet vanhoista aijankappanoista, nuoriin latin lovereihin ja 6-vuotiaisiin pikkupoikiin huutelevat, sihisevat, tekevat mojovia pusutusaania, tulevat juttelemaan, flirttailevat ja jotkut suurimmat aaliot uskaltautuvat jopa koskemaan seka hapeilematta ottamaan kuvia kamerakannykoilla. Monet haluavat myos katella ja esim. bussikuski on hyvastellyt minut kadesta pitaen: "Adios Chelita!". Paivittain olen jonkun mi amor, muñeca eli nukke, guapa eli hyvannakoinen, edelleen chela/chelita eli valkuainen, linda eli ihana, bonita/hermosa eli kaunis tai milloin mitakin. Sanoissa ja kehuissa ei saastella. Meita puhutellaan myos gringoina eli jenkkeina. Naurattaa, kun ihmiset huutelevat kaikki englanniksi osaamansa fraasit ja paremman puutteessa numerot yhdesta kolmeen (nain myos valkuaisille espanjalaisille ystavilleni, hih). Tata ujostelematonta mentaliteettia kieltenopiskelussa olen pyrkinyt imemaan itseeni. Perfektionismi on saanut kyytia ja puhun paljon ja rohkeasti, aika pyllylleen, mutta useimmiten viimeistaan toistojen jalkeen tulen suunnilleen ymmarretyksi. Valilla huutelu on ahdistavaa ja toivoisin kovasti voivani sulautua massaan tai piiloutua sangyn alle. Kaikki tama kuitenkin kuuluu vahvasti kulttuuriin ja samalla tavoin, ehka kuitenkin huomattavasti pienemmissa maarin, huudellaan myos paikallisille naisille.
• Kaikista musiikkikappaleista, joita vaan kuvitella saattaa, on tehty espanjankielinen latinorytminen versio. Aikuinen nainen sai villiksi.
• Kaduilla tulee vastaan paivakavelylla olevia lehmia, hevosia, koirajengeja, kissoja, kukkoja, kanoja, possuja. Toissa olevat hevoset ovat teiden varsilla parkissa autojen valissa. Ystaviamme ovat myos kaikki miljoonat "pien"eliot: muurahaisarmeija olkkarin lattialla, torakat, hamahakit, kaikki lintua pienemmat lentavat, punkit, lepakot, koppakuoriaiset ja hiiret. Puistatukset heiluttavat minua edelleen muistellessani hetkea Paivikin kahvitilalla. Seisoskelin rauhallisesti nautiskellen ihanaa suklaakeksia mielettomissa sademetsamaisemissa auringon lammittaessa niskaa. Havahduin kauhistukseen. Tunsin jotain kiipeavan pitkin jalkaani ja silmanrapayksessa se oli kiinni mahassani . Huusin, puistatin ja lennatin otuksen ilmaan. Kuvittelin sen olevan skorpioni ja tappavan minut pistollaan, kun se kiivetessaan nipisteli nahkaani ja tuntui kummalta . Voi sita kiljua. Se ei ollut skorpioni, eika se myoskaan pistanyt minua. Se oli 10 cm:n pituinen lihava pelto-/maa-/metsahiiri, joka joko luuli jalkaani palmuksi tai himosi herkullista keksiani. Hyiiiih, puistatus.
• Politiikka on monille sydamen asia. Monien talojen katoilla liehuu edustetun puolueen lippu ja autoihin liimataan tarroja. Edellisten vaalien aikaan maalatut mainokset nakyvat edelleen joka paikassa: teiden varsilla kivissa ja tolpissa, silloissa ja talojen seinissa.
• Kaduilla ei ole nimia tai taloilla numeroita. Osoite on ennemminkin ajo-ohje. Esimerkiksi: Managuaan lahtevan tien liikennevalot, 1,5 korttelia etelaan, kaksikerroksinen talo, sininen aita. Valilla barriossa tyoskennellessamme olemme kayttaneet koko paivan tai kaksi kulkien ympariinsa kysellen, josko joku tietaisi, mista loytyy kyseinen "osoitteen" talo, tuntisiko joku etsimaamme henkiloa, montako korttelia tahan kohtaan on ja mihin suuntaan tulisi jatkaa, jotta kulkisi etelaan. Tanne on helppo eksya, kun kaikki kadut myos nayttavat samalta. Koko maassa on vain muutama korkeampi talo ja rakennukset ovat kaikki ihan yhta varikkaita.
• Niiiiin monilla naisilla on kyna tai useampi sailossa hiuksissa.
• Kotikaupunkimme Matagalpa sijaitsee vuoristossa, 130 km paakaupungista pohjoiseen, 700 metria merenpinnan ylapuolella. Matagalpa on maan kahvintuotannon keskus. Asukkaita kaupungissa on 130 000. Kaupungin ydinkeskusta rakentuu samansuuntaisten pankki- ja keskuskadun, niiden paissa sijaitsevien kahden puiston ja kahden kirkon valille. Koko Nicaraguassa ei hirmuista maaraa turisteja liiku ja Matagalpassa viela muita kaupunkeja vahemman. Tiedan ulkonaolta lahes kaikki taalla hengailevat valkuaiset. Matagalpaan johtava tie seka kaikki pienemmat lahitiet ovat aarettoman huonossa kunnossa, talla hetkella kuitenkin korjauksen alla. Nica-tyylin mukaisesti toiden loppuun viemiseen voi kuitenkin luottaa vasta nahdessaan valmiit tiet omin silmin. Autoja kylla kay saaliksi, kun joutuvat kuskaamaan isoja lasteja kuopissa rytyyttaen.
• En ole tienny maailmassa olevan nain paljon erilaisia vihanneksia ja hedelmia. Joka kulmassa on koju, jossa myydaan kaikkea eksoottista etelan hetelmaa. Haluan maistaa kaikkea, mutta tarvitsen oppaan tahan viidakkoon. Supermarketistammekin loytyy banaaneja seitsemaa eri lajia eri kayttotarkoituksiin.
• Matagalpa on pieni kaupunki, ihmiset uteliaita ja kaikki talot avoimia niin, etta jokainen olohuoneessa kayty keskustelu kuuluu kadulle. Siltikaan en aiemmin ymmartanyt, mita tarkoitti Paivikin kommentti siita, etta ihmiset tietavat sinun pieraisseen ennen, kuin itse tiedat sinua pierettavan. Ehka kolmannella espanjantunnillani lahdimme profesorani kanssa kaupungille opiskelemaan kaytannossa kaupoissa asiointia ja sanastoa. Jonnan tunnit alkavat, kun minun paattyvat, mutta talla kertaa kertaa olimme viela kaupungilla Jonnan saapuessa kolkuttelemaan profesoran ovea. Mutta eipa hatia mitia. Naapurin mummot olivat tilanteen tasalla ja ystavallisesti selvittivat Jonnalle profesoran lahteneen chelitan kanssa kaupungille vihannesostoksille.
• Siivoaminen tapahtuu ratilla voimakkaasti latkimalla, ei pyyhkimalla.
• En usko, etta taalla tunnetaan termia turvallisuus. Eniten juttuja tulee mieleen liittyen autoihin ja autoiluun, kuten jo aikaisemmin kertoilinkin. Kukaan ei kayta turvavoita, ajetaan hurjaa, roikutaan kiinni milloin missakin takapuskurissa, autot on rikkinaisia ja monesti taksissa ja bussissa kulkiessaan miettii, josko talla paastaan kotiin tai seuraavalle pysakille asti. Emme kuitenkaan ole joutuneet jattamaan rikkinaista autoa, kuin kerran Managuassa. Taksistamme irtosi takarengas tai jotain. Eniten nauratti, kun huomasin kuskin kaynnistavan autonsa jokaisen pysahdyksen jalkeen ruuvimeisselilla. Myos moottoripyoraily ja pyoraily nayttaa hurjalle. Vauhdissa ei naillakaan kulkupeleilla saastella. Moottoripyoryyn on pari vuotta sitten tullut kyparapakko, mutta suurin osa ihmisista ajaa niin, etta heilla on kypara pujotettuna kasivarteen suojaamaan kyynerpaata. Usein pyoran paalla matkustaa koko perhe: aiti, hombre, kaksi lasta ja vauva, jota aiti roikottaa sylissaan. Erityisesti lasten kanssa touhuilu hammastyttaa - ketaan ei suojella miltaan. Valissa kaduilla kulkiessani tunnen elavani nintendopelissa. Ainut mihin voi luottaa on se, etta sinua ei vaista kukaan. Jalkakaytavat ovat kapeita, niilla kulkee monta ihmista, teilla vaistellaan autoja ja yllattavia elaimia, eteen tulee esteita myos maantasossa: epatasaisuuksia, koirankakkoja, yllarirautapiikkeja. Suurinta pelkoa herattavat erityisesti risteyksiin sijoittuvat noin metrin syvyiset viemariaukot, joissa kaikissa ei ole ritilaa paalla, ritila on keikkuva tai siita puuttuu osa. Pisteita saa jokaisesta vaistetysta esteesta ja bonuksia siita, jos reagoi oikeasti tutun ihmisen moikkaukseen. Extraextraextra bonuksen saa siita, jos kaivaa nopesti rahaa laukustaan, sita kerjaamaan tuleville lapsille. Kaiken taman hulluuden keskella loydan itseni monesti tilanteesta, jossa puistelen paataani ja naurahdan epauskoisesti.

Kiitos kaikista ihanista kommenteista ja sahkoposteista - tarkeita. Terkkusia ja rakkautta, rakkautta vain.

-Sanni